Maataloustieteen päivät

Kävimme InnoRuoka-Hankkeesta Viikissä Maataloustieteen päivillä 10.-11.1. Tämä joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma kerää yhteen maatalousalan tutkijat, vaikuttajat, opettajat, joitain opiskelijoita, sekä maanviljelijöitä. Nähtävää ja kuultavaa on paljon, sillä joka kerta tapahtumaan kasataan uusinta uutta alaltamme. Hyvin mielenkiintoista materiaalia piisaa ja toki maataloustieteen päivät on uusien tuulien haistelun lisäksi oivallinen tilaisuus tavata tuttuja, kollegoja, sekä verkostoitua. 

Jos jokin tässä asetelmassa on haastavaa, niin se että mielenkiintoisia sessioita olisi useampi samaan aikaan ja on tehtävä ratkaisuja siitä mitä menee kuulemaan. Aiheita on laajasti kotieläimistä, ruokamarkkinoihin, ympäristö –asioihin, maanparannukseen, riskien hallintaan, teknologian käyttöön, työn tehostamiseen, maatalouspolitiikkaan, lähiruokaan, sekä tulevaisuuden ratkaisuihin maataloudessa. –Hengästyitkö jo? Niin minäkin. Vaan ei suotta! Vastaavien aiheiden parissa n. 25 minuutin sessio on äkkiä ohi ja parin yleisön kysymyksen tai kommentin jälkeen alkaa seuraava juttu, tai kokonaan uusi aihe. Kaksi päivää menivät vauhdilla ja olivat erittäin antoisia, antaen paljon ajattelun aiheita vielä useaksi kerraksi jälkeenpäinkin.

Aiheen lisäksi hyvät puheenlahjat ja avoin, luottamusta herättävä olemus toivat yllättävän paljon lisäpainoarvoa itse asialle. Eniten mieleenpainuvimmat aiheet henkilökohtaisesti olivat Maatalous ja mikrobilääkeresistenssi (Muurinen Johanna, Evira), yllättäen toisen aiheen tilalle tullut Tulevaisuuden ruoantuotantomenetelmät – keinoliha, synteettinen proteiinin tuotanto (Hanna L. Tuomisto Ruralia-instituutti –Mikkeli, Helsingin yliopisto), sekä Houkuttelevat ja haastavat valkuaiskasvit –viljelykokemuksia pellonpientareelta (Suvanto Hannele, Helsingin yliopisto). Vahvasti epäilen että nämä aiheet herättivät laajaa kuohuntaa ja kiinnostusta myös kanssaihmisissä ympärillä.

Yksi itselleni tärkeä asia oli myös esillä päivillä, nimittäin istuinergonomia työkoneissa. Itse aihe käsitteli ajettavien työkoneiden istuinergonomian ja työturvallisuuden kehittämistä fysioakustiikka-menetelmällä (Leppälä Jarkko, Luke). Paljon enemmän tunnutaan kiinnittävän huomiota toimisto-oloihin, vaikka istutaanhan koneissakin pitkää päivää, sitten vielä mukana kaikki tärinä ja traktorissakin taaksepäin kurkkimista, eli hyvin epäergonomista työskentelyä. On korkea aika saada jotain oikeasti hyvää, jopa hoitavaa vaihtoehtoa selät tuhoaville penkeille sekä ajettaviin työkoneisiin, kuin raskaan liikenteen kalustoonkin. Vielä kun tehtäisiin istuimet ja hytin toiminnot niin että niitä on yhtä miellyttävä käyttää niin pienten tirriäisten, kuin raavaiden ryö-ukkojenkin. Sillä kyllä naisetkin näitä koneita käyttävät. 

Todella toivon että maailma heräisi siihen kuinka paljon lisää työtehoja saadaan ja vähemmän sairas-poissaoloja, kun panostetaan tuki- ja liikuntaelimistöön! Kyllähän ennaltaehkäisy olisi merkittävä säästö kansantaloudellisestikin.

Maatalous on siitä poikkeuksellinen ala, että meillä on valtava vastuu. Vastaamme siitä että ihmiset saavat maailman puhtainta, turvallisinta ja laadukkainta ruokaa meidän itsemme tuottamina. Pidämme huolta ympäristöstämme, perinnöstämme, eettisyydestä, eläinten hyvinvoinnista, sekä siitä että Suomessa on töitä.

Itsemme lisäksi voimme työllistää maatalousalan urakoitsijoita, lomittajia, kirjanpitäjiä, logistiikka-alaa (eläin-, vilja-, lanoitteet-, kone-, ym. kuljetukset), tehdas alaa (mm.jatkojalostus eli äitien tekemät ruuat), kaupan alaa (joka nappaakin erittäin suuren potin välistä), teknologiateollisuutta (koneet), rakennusalaa (tuotantorakennukset, hallit, eläinsuojat, ym.), eläinlääkäreitä, kirjanpitäjiä, muiden alojen urakoitsijoita.. Listahan on lähes loputon, eikä tässä ole läheskään kaikki!

Millä muilla aloilla on näin laaja vaikutus kaikkeen? Voin vaan todeta, ettei kovinkaan monella.

Tämä maatalous on silti sellaista, ettei se voi loppua. Sillä jos ei hengitystä lasketa, niin viimeisimpänä ihminen vasta syömisen lopettaa. Kohtaamme ympäristön tuomien paineiden lisäksi monenlaisia haasteita joihin meidän tulisi osata vastata. Politiikka sanelee paljon mitä voimme tehdä ja mitä rahkeita on. Ilmasto muuttuu tuoden mukanaan sekä uhkia että mahdollisuuksia, maatilojen rakenteet muuttuvat, uusia lajikkeita kehitetään, rotujen jalostustyö edistyy, teknologia kehittyy ja maailma muuttuu yhtälailla myös (maapallon ylikansoittuminen, tuholais-ongelmat, lääkeresistenssit taudit, ym.). 

Näihin negatiivisiin ja positiivisiin muutoksiin on oltava valmiina toimimaan tällä näin merkittävällä alalla. Siksi meillä on tutkijoita ja alan asiantuntijoita selvittämässä mitä on tapahtumassa, miksi ja miten voimme tilanteeseen vastata.

Kaikkineen kokemus oli hieno ja hyvin inspiroiva, joten toivottavasti pääsen seuraavillekin maataloustieteenpäiville!

Ohessa linkki maataloustieteen päivien sivuille, jossa voit tutustua abstrakteihin lähemmin:

http://www.smts.fi/fi/MTP2018

Hanne Vainikka